Rakkaus - piristystä aamuun

Mikä onkaan ihanempi herätys kuin se, että mies tuo aamupalan sänkyyn, tai että aamulla kun tulet suihkusta niin aamupala odottaa pöydässä? Mun mies on pari kertaa tehnykkin näin, päivä lähtee niin hyvin käyntiin tommosen "pienen" eleen takia.


Mä olen aika harvoin tehnyt meille aamupalaa, paitsi keittänyt kahvin valmiiksi miehelleni, ja koska mun mies lähtee aikasin aamuyöstä töihin viikolla niin aina se ei ole mahdollistakaan. Viikonloppuisin mulla on usein töitä ja mieheni nukkuu pitkään niin silloinkaan ei onnistu. Torstai iltana ajattelin yllättää mieheni, joten tein hänelle sämpylän valmiiksi jääkaappiin, töihin lähtiessä hän voi napata sen sitten helposti mukaansa. Ja vaikka tuo ei ollutkaan iso asia, niin oli ihana herätä viestiin missä hän kiitti aamupalasta. Pienet eleet voivat jollekkin olla päivän piristys tai kohokohta, ja kaiken lisäksi niistä tulee itse hyvälle tuulelle.
Mä olen itse huomannut että todella moni vähättelee pieniä asioita, tuntuu että lauseen "äh, tuo oli niin pientä ei kestä kiittää" kuulee todella usein, muistakaa että jollekkin se oven avaaminen tai tervehtiminen voi olla päivän kohokohta.

Moottoripyörä messut 2016

Heippa,

taas huomaa kuinka aktiivinen olen täällä blogin puolella ollut. Hupsista.

Kävin edellisviikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni mp messuilla, odotin messuja kuin kuuta nousevaa, ja syystäkin sillä nähtävää kyllä riitti ja messut oli kokonaisuudessaan tosi mielenkiintoiset. Parin pyörän päällä kokeilin istumista, ja totesin että kaikki moottoripyörät on aivan liian korkeita tämmöiselle tappijalalle. Mulle pitäisi varmaan hankkia joku madallettu pyörä jos joskus päättäisin että ajan kortin ja ostan pyörän, onneksi miehelläni on prätkäkortti niin se kyydissä istuskelu riittää ainakin toistaiseksi. Haaveilen kyllä kortin ajamisesta ja että pääsisin joskus ajamaan ihan omalla prätkällä. Messuilla olikin myös mahdollista käydä koeajamassa moottoripyörää, siihen vaadittiin vain yli 15-vuoden ikää. Ajatus kävi mielessäni hetken, mutta sitten aloin miettimään, en ole koskaan ajanut edes vaihteellista mopoa niin miten sitten moottoripyörän kanssa ajo sujuisi? Ei varmaan hirveen hyvin, kaiken lisäksi jos satut kaatumaan tai rikkomaan pyörän niin omavastuu oli joku 2500-3000 euroa. Päätin siis jättää väliin - ehkä parempi niin.

Enemmänkin taisin ihailla noita kenkiä kun pyöriä, oli nimittäin rakkautta ensisilmäyksellä. Hih.

Olimme suunitelleet ystäväpariskuntamme kanssa että lähdemme messujen jälkeen hieman juhlimaan, joten suunnattiin ystäviemme luokse ja siitä ilta sitten alkoi. Tätäkin odotin kun kuuta nousevaa, sillä siitä on aikaa kun olen päässyt viimeksi Cecilian kanssa juhlimaan. Tytöt pääsi vähän tanssimaan, ja kyllä tanssittiin jalat aivan kipeiksi. Tai ainakin minulla oli. Mutta eikö se ole vain merkki siitä että on ollut hauskaa ? Ilta meni vain aivan liian nopsaa, niinkuin yleensäkkin jos on hauskaa.

Christmas & New year

" Rakas joulupukki, toivon joululahjaksi lunta. Mikä olisikaan parempi joululahja tällä hetkellä kuin se että herää jouluaamuna, ja kun katsoo ikkunasta ulos niin ulkona sataisi lunta ja maa olisi valkea. "

Ainoa asia mitä jouluna toivoin, oli lumi. Emme kuitenkaan saaneet nauttia valkoisesta joulusta, jonka takia joulufiiliskin oli ihan hukassa. Olen aina ollut sitä mieltä että jouluun kuuluu lumi, pieni pakkanen ja hyvä fiilis. Joulu menikin ihan kivasti ja rauhallisesti, olimme mieheni kanssa äitini luona. Lahjojakin tuli hieman, kaikkea hyödyllistä kylläkin onneksi. Minulle kuitenkin tärkeintä joulussa on yhdessäolo minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja hyvä ruoka tietenkin, muulla ei oikeestaan ole väliä.

Mun piti kirjoittaa postaus ennen joulua, ja se olikin valmiiksi kirjoitettuna, mutta en kerennytkään saanut aikaiseksi julkaista sitä koskaan joten kirjoitan nytten sitten samaan postaukseen myös uuden vuoden tunnelmia.

Uusi vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä, olimme mieheni kanssa ystäviemme luona, muutama alkoholijuoma, hyvä seura, tinan sulattaminen ja raketit. Koska mulla oli uuden vuodenpäivänä töitä, niin ei voinut mitään kaatokännejä muutenkaan vetästä, olimme jo yhden jälkeen yöllä kotona ja valmiita nukkumaan. Ilta oli mielestäni tosi onnistunut, ja oli mukavaa viettää pitkästä aikaa rauhallisempi uusi vuosi. Odotan tätä vuotta innolla, viime vuosi oli unohtumaton, mutta toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä parempi !

Yritän tulevana vuotena löytää vähän enemmän aikaa blogille ja olla aktiivisempi kirjoittaja. Miten teidän joulu ja uusi vuosi meni ? Saitteko mieleisiä joululahjoja ? Teittekö mitään uuden vuodenlupauksia ?

Ps. Päätin vaihtaa vähän ilmettä näin uuden vuoden kunniaksi, olenkin aiemmin kirjoitellut että haluan punaiset hiukset, joten nyt sitten on punaiset hiukset. Tuli jotenkin niin kotoisa olo hiusvärin vaihduttua.Kuvat on vähän huonoja, mutta ehkä vähän saa selvää. Mitäs pidätte ?

Hyvää uuden vuoden alkua teille kaikille ♥

Ensimmäinen yö uudessa kodissa

Viimeiset päivät ovat olleet pakkaamista ja tavaroiden vientiä uuteen kotiin, nyt on suurin osa tavaroista tuotu ja tämä alkaa jopa muistuttamaan jo kotia. Muuttaminen on aina niin raskasta puuhaa, voi kun saisi vain sormia näpäyttämällä kaikki tavarat siirrettyä vanhasta uuteen asuntoon olisi niin helppoa, mutta onneksi tämänkin "työn" palkitsee sisustaminen ja vielä paremapa - lopputulos kaikesta, se tyytyväisyyden tunne kun voit huokaista helpotuksesta kun tavarat ovat paikoillaan ja voit todeta että tässä on mun uusi koti. Tällä hetkellä meillä on tavarat vähän hujan hajan täällä, mutta äkkiäkös nekin löytää omat paikkansa.

Edellisyönä nukuttiin ensimmäinen yö täällä, tavallaan jännitti tosi paljon. Kysyinkin ystävättäreltäni että mitä jos en pysty nukkumaan uudessa kodissa, tämä on kuitenkin paljon vanhempi talo kuin edellinen, hirsirakenteinen ja itse talo pitää enemmän ääntä. Kaiken kruunaa vielä se että junarata menee ihan talon vierestä, joten siihenkään ääneen en ole tottunut. Turhaa murehdin, sillä nukuin yöni suhteellisen hyvin. Kissat toimme eilen illalla uuteen kotiin, koko ilta oli ihmettelemistä ja paikkojen nuuskimista. Aamulla kun heräsin niin kaikki kissat odottivat makkarin oven ulkopuolella, silmät pyöreinä. Tuntuu että kissatkin ovat alkaneet jo hieman tottumaan uuteen paikkaan, tietenkin ovat ehkä normaalia säikympiä äänille, muuten leikkivät ja riehuvat normaalisti.

Niin tuttu näky tällähetkellä

Sisustusintoa

Koska oon nyt lähiaikoina seuraillut tosi paljon ystävien muuttoa, heidän sisustamista ja muutenkin muuttaminen ja sisustaminen on ollut paljon puheenaiheena ja mielessä tässä viimeisen kuukauden aikana. Myös mulle on tullut paljon inspiraatiota ja ideoita sisustamisen suhteen, mulla on selvä kuva päässä minkälaisen kodin haluan, ja niitä ideoita tulee vaan kokoajan lisää kun käy vaikka ikeassa pyörimässä ja kattelemassa, myös netistä ja muiden sisustuksista on tullut pieniä ideoita. Haluan tulevasta kodistani oman näköiseni, semmoisen missä viihdyn ja pystyn vaan olemaan. Tietenkin mieheni mielipide on myös tärkeä, onnekseni minulla ja miehelläni on aikalailla samanlainen maku. Vältytään siis isommilta erimielisyyksiltä, joitain erimielisyyksiä meilläkin toki on, esimerkkinä ikeassa myytävästä valaisimesta mikä on vähän  avaruustyylinen. Lamppu on pallonmuotoinen mutta narua vetämällä lamppu aukeaa ja menee "osiin", se on aivan kauhea omasta mielestäni mutta mieheni taas pitää siitä. Muuten on aika selvää molemmille että huonekalut tulee olemaan suurimmaksi osaksi valkoiset, ja piristystä ja väriä tuodaan huoneisiin verhoilla, tyynyillä, valaisimilla ja koriste-esineillä. Me molemmat tykätään lilasta, joten se tulee varmasti näkymään myös sisustuksessa, ja mä kun tykkään kaikista kynttilähärpäkkeistä niin niitä tulee varmaan aika paljon myös näkymään kodissamme.

Kohta pääsenkin sisustamaan oikeen urakalla, mutta en sinne minne ajattelin. Laina-asiat näyttivät punaista, joten olemme mieheni kanssa muuttamassa vuokralle lapsuudenkotini oston sijasta. Kävimmekin tänään katsomassa kyseistä asuntoa, se ei ole täydellinen, mutta onpahan katto pään päällä. Onneksi sisustamisella saa paljon aikaan, joten eiköhän meidän tuleva asunto muutu kodiksi hetkessä. Toivottavasti.

Pullan tuoksua & ajatuksia

Eilen iski kauhea hinku leipoa sämpylöitä, mutta koska ei ollut hiivaa ja maitokin oli loppu niin en voinut niitä tehdä. Tänään sitten ostin hiivaa ja maitoa ja pyöräytin parit sämpylät, samalla ajattelin että leivon myös pullaa koska hiivaa jäi jäljelle. En edes muista millon viimeksi olisin tehnyt pullaa tai sämpylöitä varmaan viimeksi ammattikoulussa eli 2-3 vuotta sitten. Yllättävän hyvin onnistuin ja taidot olivatkin edelleen tallella. Meidän kodin valtasi siis tänään ihana pullan tuoksu ♥

Tänään myös varmistui asuntokaupat tämän nykyisen asunnon kohdalta - me päästään muuttamaan !

Seuraava askel onkin sitten eri pankeissa käynti, eli peukkuja pystyyn että saadaan laina.

Olen niin innoissani ja onnellinen, vaikka päässä pyöriikin paljon kaikkea, mitä jos ei saadakaan lainaa jostain syystä, mitä sitten tapahtuu. Jos niin käy, saadaanko me ajoissa joku vuokra-asunto ettei jäädä asunnottomiksi. Päälimmäinen pelko onkin että jos lainaa ei heru, niin minne me sitten mennään, vuokra-asuntoja on kuitenkin tosi hankala löytää varsinkin jos mukana muuttaa eläimiä. Mutta toisaalta, miksi stressata okei, olen stressaaja tyyppiä, stressaan tosi paljon kaikesta, miehelläni on ollut jo yksi isompi laina, niin miksi hän ei saisi nytten pienempää lainaa ? Ja yleensä asioilla on tapana järjestyä, tätä mieheni on minulle toistellut jo jonkin aikaa, ja niinhän se meneekin. Ei pidä olla negatiivinen, pitää miettiä asioita positiivisesti ja vain toivoa parasta.

Dreams

Unelmoin omasta kodista, perheestä ja tasapainoisesta elämästä.

Me unelmoimme yhteisestä kodista, perheestä ja tasapainoisesta elämästä. Haaveena on ostaa mieheni kanssa yhdessä talo, ja tällä hetkellä tuntuu että yksi meidän haaveista on toteutumassa. Ainakin toivon näin, tämäkin asia on niin pienestä mutta kuitenkin niin suuresta kiinni.

 Tällä hetkellä asumme mieheni omistamassa rivitalokaksiossa, joka on myynnissä. Suunitelmissa on ostaa äitini omakotitalo, eli minun lapsuudenkotini kun tämän nykyisen saa myytyä. Olen ollut hyvin epätoivoinen mutta kuitenkin joissain määrin toiveikas myynnin suhteen, nyt kun ei ole mikään ihanne aika myydä asuntoa ihmisten taloudellisten tilanteiden takia. Viimeisen viikon aikana toivoni on noussut taas, tällä hetkellä näyttää aika hyvältä tämän asunnon myymisen suhteen. Haaveenamme on myös perustaa perhe, olemmekin puhuneet asiasta paljon, ja kun tämän asuntohässäkän saa joskus pois päiväjärjestyksestä ja stressin minimoitua niin voi alkaa miettiä sitä osuutta tarkemmin. On niin ihanaa nähdä miten mieheni nauttii ja tykkää olla lasten kanssa, ainakin vaikuttaa siltä aina kun ollaan ystäväperheemme luona tai moikkaamassa kummityttöäni.

Tuntuu että elämä ehkä alkaa asettua paikoilleen pikkuhiljaa, voi olla että olen ehkä liian innokas mutta toivotaan parasta. Tavallaan jännittää tämä kaikki, mutta odotan innolla että saamme kääntää uuden sivun auki elämässämme, aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kaikki vanha taakse.